Historiallisia salakirjoitusmenetelmiä

Tässä matematiikan opettajalinjan pro gradu -tutkielmassa käsitellään historiallisesti merkittäviä salakirjoitusmenetelmiä. Tutkielma on ensisijaisesti suunnattu oppimateriaaliksi, jonka lukijalta odotetaan lukion pitkän matematiikan oppimäärän hallitsemista. Lukion pitkässä oppimäärässä keskitytään suhteellisen vähän lukuteoriaan, joten tutkielman toisessa luvussa kerrataan salakirjoitusmenetelmien kannalta olennaisia lukuteorian määritelmiä ja lauseita. Samassa luvussa esitellään myös matriisit. Kolmannessa luvussa perehdytään ensimmäiseksi kryptografian ja kryptoanalyysin käsitteisiin, minkä jälkeen esitellään yksitellen läpi kuusi erilaista salakirjoitusmenetelmää, joista jokainen on ollut aikanaan merkityksellinen. Nämä menetelmät ovat Caesarin, Vigenerén, Hillin ja Pohlig-Hellmanin salakirjoitukset, kertolaskusalakirjoitus ja affiini salakirjoitus. Jokaisen menetelmän kohdalla annetaan myös esimerkki, miten menetelmällä salataan selkokielinen viesti ja toisaalta miten menetelmällä laadittu salakirjoitus voidaan purkaa. Viimeisessä luvussa käydään läpi erilaisia kryptoanalyysin menetelmiä, joilla on mahdollista murtaa luvussa 3 esitellyt salakirjoitukset. Luku keskittyy tämän lisäksi pohtimaan, miten eri salakirjoitusmenetelmien turvallisuutta olisi mahdollista parantaa

Paediatric tuberculosis during universal and selective Bacillus Calmette-Guerin vaccination policy : a nationwide population-based retrospective study, Finland, 1995-2015

Introduction: In 2006, the Bacillus Calmette-Guerin (BCG) vaccination policy in Finland changed from universal to selective. Aim: We assessed the impact of the policy change on tuberculosis (TB) morbidity in children under 5 years and epidemiological trends of paediatric TB in Finland. Methods: We conducted a nationwide, population-based, retrospective registry study of all newly diagnosed active TB cases younger than 15 years in Finland from 1995 to 2015 by linking data from the National Infectious Diseases Register, Finnish Care Register for Health Care, medical patient records and Finnish Population Information System. We compared the TB incidence rate ratio of under 5 year-olds with universal and selective BCG vaccinations with a Poisson log-linear model and analysed incidence trends among those younger than 15 years with a negative binomial model. Results: We identified 139 paediatric TB cases: 50 native (including 24 second-generation migrants) and 89 foreign-born children. The TB rate of under 5 year-olds remained stable after changing to selective BCG vaccination (incidence rate ratio (IRR): 1.3; 95% confidence interval (CI): 0.72.3). TB rate in the native population under 15 years increased slightly (IRR = 1.06; 95% CI: 1.01-1.11). Discussion: Paediatric TB cases in Finland were concentrated in families with migrant background from high-TB incidence countries. The native TB morbidity in under 5-year-olds did not increase after the BCG policy revision, suggesting that selective vaccinations can prevent TB in the most vulnerable age group in low-incidence settings. Second-generation migrants under 15 years in Finland with high TB risk are probably increasing.Peer reviewe

Kirjatun työkykytiedon tärkeys ja hyödyllisyys työterveyshuollossa – kyselytutkimus työterveyshuollon ammattilaisille

In order to prolong working careers, it is essential that the signs of weak work ability are noticed, and the support of work ability are started as early as possible. The electronic patient records play a important role in this, such as how structurally the patient data has been documented. According to the Health Care Act (1326/2010), municipalities shall monitor the health and welfare of their residents. The data play a key role in this, also. The purpose of the study is to find out the importance of work ability data, its' documentation method in electronic health records, and the suitability for national population-level monitoring data. The research material was collected in December 2019 with an e-mail survey that contained statements related to work ability data to be documented. The questionnaire was sent to 332 occupational health professionals, of whom 91 responded. The important work ability data were mental and physical performance, work disability time, patient's and professional's assessments of work ability, work stress factors, and a plan for returning to work. The majority of respondents used work ability data in patient care and believed the data would also be useful to other health care professionals. The most appropriate national follow-up data among work ability data were the diagnosis of the disease or the reasons for treatment, health risk, work disability time, and patient's and professional's assessments of work ability. The most common way on documentation of work ability data in electronic health records was free form. In utilization of the patient data, everything is depending on the documentation. The patient data must be uniformly defined, and structured, and electronic health records must enable the documentation as smoothly as possible as part of the health care professionals' reception processes. Also, for the population-level monitoring, data should be collected from there, where it naturally arises as part of patient care.Työurien pidentämisessä oleellista on, että työkyvyn heikkenemisen merkit havaitaan terveydenhuollossa mahdollisimman varhain, jotta työkyvyn tuen toimenpiteet voidaan aloittaa mahdollisimman oikea-aikaisesti. Tässä tärkeä rooli on potilastietojärjestelmillä, joiden hyödyntämiseen vaikuttaa, kuinka rakenteisesti tiedot on niihin kirjattu. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin. Keskeisessä asemassa siinäkin on tieto. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää työterveyshenkilöstön näkemyksiä työkykytiedon tärkeydestä ja hyödyllisyydestä potilastyössä, kirjaamistavasta potilastietojärjestelmässä sekä sopivuudesta valtakunnalliseksi väestötason seurantatiedoksi. Tutkimusaineisto kerättiin joulukuussa 2019 sähköpostikyselyllä, joka sisälsi asenneväittämiä kirjattavista työkykytiedoista. Kysely lähetettiin 332 työterveyshuollon ammattilaiselle, joista kyselyyn vastasi 91 henkilöä. Tärkeinä työkykytietoina pidettiin psyykkistä ja fyysistä suorituskykyä, työkyvyttömyysaikaa, potilaan ja ammattilaisten arvioita työkyvystä, työn kuormitustekijöitä sekä työhön paluun suunnitelmaa. Suurin osa vastaajista kertoi hyödyntävänsä työkykytietoja potilastyössään ja uskoi tietojen olevan hyödyllisiä myös muille potilasta hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille. Työkykytiedoista sopivimpia kansallisiksi työkykyä kuvaaviksi seurantatiedoiksi olivat sairauden diagnoosi tai hoidon syy, terveysriski, työkyvyttömyysaika sekä potilaan ja ammattilaisen arviot työkyvystä. Potilastietojärjestelmissä yleisin kirjaamistapa työkykytiedoille oli vapaamuotoinen. Tiedon hyödyntämisessä kaikki lähtee kirjaamisesta. Tiedon pitää olla yhtenäisesti määriteltyä ja rakenteista. Lisäksi potilastietojärjestelmien tulee mahdollistaa tiedon kirjaaminen mahdollisimman sujuvasti osana vastaanoton kulkua. Myös väestötasoista seurantaa varten tulisi tieto kerätä sieltä, missä se luonnollisesti syntyy osana asiakas- ja potilastyötä

Rekisteritutkimus uhattuna - toisiolakiin liittyvistä ongelmista kohti ratkaisuja

Vertaisarvioitu.• Toisiolain mukaan henkilötietojen toisiokäyttö perustuu Findatan tietolupa- hakemuksesta tai tietopyynnöstä tekemään päätökseen, kun halutaan yhdistää vähintään kahden eri rekisterinpitäjän tietoja. • Laki on käytännössä osoittautunut vaikeasti sovellettavaksi. • Suostumus ei usein riitä tietojen toisiokäyttöön. • Toisiolaki vaarantaa potilaiden hoitoa sekä tietojohtamista terveyden- huoltomme laadun arviointia, kehittämistä ja tutkimusta varten.Peer reviewe

Työviihtyvyyden ja -turvallisuuden lisääminen kuumissa sisätöissä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida helteiden vuoksi kohonneiden sisätyötilojen lämpöolojen vaikutuksia työviihtyvyyteen ja -turvallisuuteen sekä selvittää taukojen ja taukotilan lämpötilan merkitystä työntekijän palautumiseen kuumasta työtilanteesta. Tavoitteena oli myös selvittää kuumakuormittumiseen tai kuumansietokykyyn vaikuttavia yksilöllisiä tekijöitä ja sitä, millaisilla henkilökohtaisilla suojain- tai älyvaateratkaisuilla kuumakuormitusta voitaisiin ehkäistä tai helpottaa sekä työn aikana että tauoilla. Tutkimuksen kohdeorganisaatioina oli kaksi pesulaa ja sairaalaympäristö. Pesuloista toinen sijaitsi eteläisessä Suomessa ja toinen pesula ja sairaala Pohjois-Pohjanmaalla. Kohdeorganisaatioissa työskenteleviä henkilöitä haastateltiin ja työpaikoille toimitettiin anonyymisti vastattava kyselytutkimus. Vastauksia saatiin yhteensä 128 kappaletta. Kesien 2019-2021 aikana organisaatioissa mitattiin työympäristön lämpötiloja ja suhteellista ilman kosteutta. Lisäksi tehtiin lämpötasapainomittauksia vapaaehtoisilla tutkittavilla (n = 25). Kyselytutkimuksen mukaan kuumassa työskentelyn koki ongelmalliseksi 86 % vastanneista. Sairauspoissaoloja ei ole kuumuuden vuoksi ollut, mutta 18 % ilmoitti kuumalla olevan vaikutusta terveydentilaan. Noin kolmannes kyselyyn vastanneista sairaalan työntekijöistä arvioi heikentyneen terveydentilan tai jonkin perussairauden haittaavan kuumassa työskentelyä. Tutkimuksessa havaittiin, että sisätyöpaikkojen lämpötilat voivat nousta ulkolämpötilan nousun vaikutuksesta kesäaikana niin korkealle, että kuumatyön lisätauotukseen suositeltavat raja-arvot (28 ja 33 °C) ylittyvät. Kuumuus on ongelmana varsinkin pesuloissa. Lämpötilan nousuun sisätiloissa vaikuttaa myös lämpösäteilyä tuottavat koneet ja rakennustekniset järjestelmät, kuten ilmanvaihto ja ilmastointijärjestelmä. Pesulan muutto uuteen rakennukseen, jossa oli suunnitellusti tehokkaampi ilmastointijärjestelmän jäähdytyskapasiteetti, näkyi alle 28 °C sisälämpötiloina, vaikka kesä oli lämpimin tutkimuksen aikaisista kesistä. Jos ilmastointi ei ole riittävä, jo noin 23 °C ulkolämpötila nostaa sisätilan lämpötilan yli 28 °C. Niissä työpisteissä, joissa ilman lämpötila nousi yli 28 °C, elimistön syvälämpötila nousi osalla tutkittavista lyhytaikaisesti 38 °C:een. Syvälämpötilan nousuun vaikuttaa myös fyysinen työ. Sairaalatyössä potilaiden hoitotoimenpiteet ja pesut olivat kuormittavimpia ja osa töistä tehtiin kosteissa ja lämpimissä suihkuhuoneissa. Työntekijöiden lämpötuntemus työssä oli yleisesti kuuma työnpäivän lopussa ja iho hikoilusta kostea, mitkä viittaavat kuumakuormittumiseen kuumimmissa työvaiheissa. Lämpötasapainomittausten perusteella taukotilan lämpötilan tulisi olla selvästi kuumaa työtilaa alempi, jotta tauot olisivat kuumakuormituksesta palauttavia. Jäähdyttävät pukineet antavat kuumatyössä paikallisen viilennyksen keskivartalolla. Jäähdyttävin vaikutus saatiin tauolla alle 25 °C. Etelä-Suomessa, jossa kesän lämpöjaksot olivat yleisempiä kuin pohjoisessa, kuumatyön raja-arvo ylitettiin kesän aikana 50 %:lla kokonaistyöajasta ja kuumimman viikon aikana jopa 100 %:lla viikkotyöajasta. Vastaavasti pohjoisessa enintään 15 % kokonaisajasta ja kuumimman jakson aikana 58 % viikkotyöajasta (vanhassa tuotantotilassa) lämpötila oli yli 28 °C. Työntekijän altistumisella jatkuvalle kuumatyölle on vaikutusta sekä työntekijän työmotivaatiolle että terveydelle ja viime kädessä työn tuottavuudelle. Etäluettavia lämpötilasensoreita voidaan käyttää työympäristön lämpötilan pitkäaikaiseen seurantaan. Työterveysyhteistyötä tulisi tiivistää uusien työntekijöiden ja kesätyöntekijöiden kuumatyöhön ohjeistamisessa sekä lämpösairauksien tunnistamisessa ja ensihoitovalmiudessa. Yksilöllisten tekijöiden, kuten perussairauksien, vaikutukset kuumatyöskentelyyn tulisi ottaa huomioon alku- ja määräaikaistarkastuksissa. Työvaatteiden materiaaleja valittaessa ei yleensä huomioida vuodenaikojen muuttuvia olosuhteita. Työvaatemateriaalien keventäminen paremmin kuumiin olosuhteisiin soveltuvaksi, vaatemateriaalien nykyistä parempi hengittävyys (ilmanläpäisevyys) ja kosteudensiirto- ominaisuudet (vesihöyrynläpäisyvastus) sekä malliltaan joustava työvaatetus helpottaisi osaltaan kuumassa työskentelyä. Ulkolämpötilan nousu nostaa myös sisätyöpaikkojen lämpötilaa ja vaikuttaa suoraan työntekijöiden työviihtyvyyteen, jaksamiseen ja työturvallisuuteen. Ilmaston edelleen lämmetessä vaikutukset työpaikoilla tulevat korostumaan. Lähitulevaisuudessa tullaan enenevästi tarvitsemaan työntekijäkohtaisten toimien ja tauotuksen lisäksi rakennusteknisiä ratkaisuja työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn tueksi

Työterveyshuollon kemikaaliosaaminen

Kemialliset tekijät työssä ovat edelleen merkittävä ammattitautien aiheuttaja Suomessa. Työterveyshuollolla on tärkeä asiantuntijan rooli työpaikoilla tapahtuvan kemiallisen altistumisen terveydellisen merkityksen arvioinnissa, neuvonnassa ja ohjauksessa sekä työperäisten sairauksien ehkäisemisessä ja tunnistamisessa. Kemikaaliasioiden hallinta koetaan kuitenkin usein haasteellisena. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien kemikaaliosaamista ja koulutustarpeita sekä saada lisätietoa siitä, millaisia kokemuksia työterveyshuollon ammattihenkilöillä on kemiallisten altisteiden arvioinnista ja hallinnasta. Kemikaaliosaamista ja kokemuksia selvitettiin työterveyshuollon erikoislääkäreiltä, työterveyshuoltoon erikoistuvilta lääkäreiltä, sekä työterveyshoitajilta Webropolkyselyllä. Työpaikkojen kokemuksia työterveyshuollon kanssa tehtävästä yhteistyöstä kemiallisten tekijöiden arviointiin ja hallintaan liittyen kartoitettiin haastattelemalla yhdeksän työpaikan edustajia. Lisäksi työterveyshuollon palveluntuottajien järjestämää kemikaalikoulutusta sekä osaamis- ja koulutustarpeita kartoitettiin haastattelemalla viiden suuren työterveyshuollon toimijan johtavaa tai kemikaaliasioista vastaavaa työterveyslääkäriä. Tutkimuksen luonne oli pääosin kuvaileva. Poikkileikkausasetelmassa tarkasteltiin vastausten yhteyksiä, kuten sitä kuinka kemikaaliosaaminen ja kokemukset vaihtelivat eri ammattiryhmien välillä. Webropol-kyselyyn vastasi 152 työterveyshuollon ammattilaista. 71 %:ia vastaajista koki, ettei ollut saanut riittävästi koulutusta kemikaalien terveydellisen merkityksen arviointiin. Vaikeina koettiin etenkin tilanteet, joissa kemikaaleja esiintyy työpaikalla paljon, ja kun tulee tarve arvioida kemikaalien yhteisvaikutuksia. Erityisesti erikoistuvat lääkärit kokivat riittämättömyyttä kemikaaliasioissa, ja terveydellisen merkityksen arviointiin käytettävää aikaa ei pidetty riittävänä. Useat vastaajat toivat esille vaikeuden saada työpaikalta riittävästi esitietoja laadukkaan työpaikkaselvityksen toteuttamiseksi. Etenkin käytännönläheistä, esimerkkeihin pohjautuvaa koulutusta kaivattiin lisää. Työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien välistä työnjakoa toivottiin selkeämmäksi. Työpaikan edustajat toivoivat tiiviimpää yhteistyötä työterveyshuollon kanssa kemikaaliasioissa. Työterveyshuollon ammattilaiset kokevat monenlaisia haasteita työpaikan kemiallisten tekijöiden terveydellisen merkityksen arvioinnissa, ja lisää työkaluja sekä koulutusta tarvitaan osaamisen parantamiseksi. Tutkimushankkeessa tuotettiin Työterveyslaitoksen verkkosivuille suosituksia kemikaalikoulutukseen liittyen sekä laadittiin vapaasti ladattavissa oleva miniopas kemikaalien terveydellisen merkityksen arviointiin työterveyshuoltojen avuksi

Clinical Characteristics of Irritant-Induced Occupational Asthma

BACKGROUND: Work is a substantial contributing factor of adult-onset asthma. A subtype of occupational asthma (OA) is caused by irritant agents, but knowledge of the clinical outcomes of irritant-induced asthma (HA) is incomplete. OBJECTIVES: To evaluate whether the clinical picture of IIA differs from that of sensitizer-induced OA. METHODS: This retrospective study analyzed acute and subacute IIA patients diagnosed in an occupational medicine clinic during 2004 to 2018. Sixty-nine patients fulfilled the inclusion criteria, and their characteristics were analyzed at the time of the diagnosis and 6 months later. The results were compared with those of 2 subgroups of sensitizer-induced OA: 69 high-molecular-weight (HMW) and 89 low-molecular-weight (LMW) agent-induced OA patients. RESULTS: Six months after the diagnosis, 30% of the patients with IIA needed daily short-acting beta-agonists (SABA), 68% were treated with Global Initiative for Asthma, 2020 report (GINA) step 4-5 medication, and 24% of the patients had asthma exacerbation after the first appointment. HA depicted inferiority to LMW-induced OA in daily need for SABA (odds ratio [OR]: 3.80, 95% confidence interval [CI]: 1.38-10.46), treatment with GINA step 4-5 medication (OR: 2.22, 95% CI: 1.08-4.57), and exacerbation (OR: 3.85, 95% CI: 1.35-11.04). HA showed poorer results than HMW-induced OA in the latter 2 of these features (OR: 2.49, 95% CI: 1.07-5.79 and OR: 6.29, 95% CI: 1.53-25.83, respectively). CONCLUSIONS: Six months after the OA diagnosis, a significant proportion of the patients with IIA remain symptomatic and the majority of these patients use asthma medications extensively suggesting uncontrolled asthma. The short-term outcomes of IIA appear poorer than that of sensitizer-induced OA. (C) 2022 The Authors. Published by Elsevier Inc. on behalf of the American Academy of Allergy, Asthma & Immunology.Peer reviewe

Kanta-arkiston käyttökokemuksia työterveyshuollossa

The purpose of the eHealth and eSocial Strategy 2020 by the Finnish Ministry of Social Affairs and Health is to provide health care professionals with access to up-to-date patient data and information systems that support their work. Patient data are exchanged between organizations using the national Patient Data Repository (Kanta repository). The repository is increasingly used by the health care professionals as well as citizens. Presently, patient data of nearly every Finn are stored in it. The purpose of this study was to determine the use of the Kanta repository in Occupational Health Services using an electronic questionnaire in summer 2017. The survey targeted occupational health physicians, nurses, physiotherapists, and psychologists. There was a total of 359 respondents. The results indicate that the Kanta repository is positively viewed but not used extensively. Respondents say that patient data retrieval is slow, the required data cannot be found with certainty and occasionally, there are some delays with saving patient data in the Kanta repository. Furthermore, the dates of patient visits showed in the Kanta repository do not always correspond to the actual dates of the visits. Occupational health professionals believe that other professionals utilize patient data generated in occupational health services. However, they feel that getting an overall status of a patient’s care is not easy with the Kanta repository. Documenting and archiving patient data without delay in the Kanta repository provides patients with the best care possible, as professionals can access the patient’s entire medical history if necessary. Although using the Kanta repository is still somewhat cumbersome and there are difficulties with finding patient data, it fulfils its purpose and supports the occupational health professionals’ work. In the future, the situation will hopefully improve. The national patient data management service of the Kanta repository will start providing professionals with the summaries of patient’s key structural health information.Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian tarkoituksena on mahdollistaa, että terveydenhuollon ammattilaisella on käytössään ajantasainen potilastieto ja työtä tukevat tietojärjestelmät. Tietojen vaihto yli organisaatiorajojen toteutetaan valtakunnallisen Potilastiedon arkiston (Kanta-arkiston) avulla. Arkistoon on tallennettu tietoja lähes kaikista suomalaisista ja sen käyttö lisääntyy terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa koko ajan. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kanta-arkiston käyttöä työterveyshuollossa. Sähköinen kysely lähetettiin työterveyslääkäreille, työterveyshoitajille, työfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille kesällä 2017 ja siihen vastasi yhteensä 359 henkilöä. Tulokset osoittavat, että Kanta-arkistoa pidetään hyvänä ideana, mutta sitä käytetään vielä vähän. Vastaajat kokevat, että tietojen haku on hidasta, tarvittavan tiedon löytäminen hankalaa ja potilastietojen tallentumisessa Kanta-arkistoon on ajoittain viivettä. Lisäksi Kanta-arkistossa näkyvät potilaskäyntien päivämäärät eivät aina välttämättä vastaa käynnin todellista ajankohtaa. Työterveyshuollon ammattilaiset uskovat muiden ammattilaisten hyödyntävän työterveyshuollossa syntyneitä tietoja, vaikka kokevatkin, että Kanta-arkiston avulla kokonaiskuvan saaminen potilaan hoidon tilanteesta ei onnistu helposti. Tietojen ajantasainen kirjaaminen ja niiden tallentuminen Kanta-arkistoon mahdollistaa potilaalle parhaan mahdollisen hoidon, kun ammattilaiset saavat tarvittaessa esille potilaan koko terveys- ja sairaushistorian. Vaikka Kanta-arkiston käyttö on vielä osin hankalaa ja tietojen löytämisessä on vaikeutta, voidaan kuitenkin sanoa sen täyttävän tarkoituksensa ja hyödyttävän työterveyshuollon ammattilaisen työtä. Tulevaisuudessa tilanne tulee paranemaan, kun Kanta-arkistoon toteutettavan tiedonhallintapalvelun kautta saadaan ammattilaisille käyttöön kooste potilasta koskevista keskeisistä terveystiedoista

Lupa tehdä luovasti: hoitajien ja esihenkilöiden kokemukset luovan toiminnan ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa

Koronapandemian aikana ikäihmisiltä kiellettiin kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteinen toiminta hoivakodeissa. Samaan aikaan hoivahenkilöstö joutui entistä kovemman työtaakan eteen. Tässä tutkimuksessa analysoidaan hoitajien ja esihenkilöiden kokemuksia luovien menetelmien ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa. Tutkimusaineisto koostui Helsingin Seniorisäätön hoivakotien (4 kpl) esihenkilöille ja hoitohenkilöstölle suunnatuista haastatteluista (n=15) ja kyselystä (n= 57). Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti, ja kyselyn vastaukset havainnollistettiin graafisesti. Tulokset osoittavat, että luova toiminta ilmenee hoivakotiympäristössä hoitomuotona, osana arkea, viikkotasolla suunniteltuna ja isompina kohtaamisina. Tulosten mukaan luovien menetelmien käytölle hoivakotiympäristössä on tarvetta ja kysyntää niin asukkaiden, hoitajien kuin hoivakotien esihenkilöiden näkökulmasta. Jatkossa keskeistä on jakaa onnistumisia ja hyviä toimintamalleja ja näin vahvistaa hoitohenkilöstön ja hoivakotien esihenkilöiden ymmärrystä ikääntyneiden kokemuksista luovasta toiminnasta ja luovien toimintojen hyödyistä asukkaille ja hoitajille. Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tietoa siitä, että luovalla toiminnalla on paikkansa hoivakotien arjessa.   Permission to be creative: nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes The Corona-pandemic has increased the strain on care home workers and at the same time has reduced the employment opportunities of those in the creative sector. This study explores nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes. The research data consisted of qualitative interviews (n=15) and a quantitative survey (n=57) directed at the department supervisors and nursing personnel of the four care homes of Helsinki Senior Foundation (in Finnish – Helsingin Seniorisäätiö). The interview data was analyzed using data-based content analysis, and the answers to the questionnaire were illustrated graphically. The results show four main avenues, in which creative activity manifests in the care home environment, including creative activity as a form of care, as part of everyday life, as planned at the weekly level, and as larger gatherings and events. Based on the results, there is a need and demand for the use of creative methods in the care home environment from the perspective of residents, nursing personnel, and the department supervisors of care homes. Moving forward, the key is to strengthen the understanding and attitudes of both nursing personnel and supervisors of care homes towards integrating creative activities, art and culture into the comprehensive care of residents. The results of the research provide a basis for developing cooperation between care homes and creative actors and for carrying out practical experiments

Työterveyshuollon kirjaamiskäytännöt sairauden liittymisestä työhön ja vaikutuksesta työkykyyn

In occupational health services, it has been recommended that patients’ work-related illnesses will always be clarified and documented in electronic health records to facilitate the follow-ups. The documentation should be made systematically, including assessments of patients' work-related illnesses or symptoms and the effect on work ability. The purpose of the study was to find out occupational health physicians' and nurses' documentation of illnesses' work-relatedness and effects on work ability in electronic health records. An electronic questionnaire was sent to occupational health physicians and nurses in 2017 and was answered by 295 people. The results showed that the documentation of the assessments of illness' work-relatedness and effects on work ability is forced functionality in electronic health records. This functionality is most often a forced function for occupational health physicians rather than nurses. Many respondents told that they document the assessments using electronic health record's default options of a ready-made classification, such as the “not assessed” option. This was more common among general physicians working in occupational health services than physicians specialized or specializing in occupational health. The uniform documentation of illness' work-relatedness and effects on work ability in electronic health records contributes to identifying the patient’s work ability risks, and benefits the preventive work carried out by occupational health professionals. According to the results, the documentation structures in electronic health records and the documentation methods of occupational health physicians and nurses need to be improved.Työterveyshuollossa on pitkään suositeltu, että työntekijöiden sairauksien liittyminen työhön on aina selvitettävä ja tehtävä siitä kirjaus potilastietojärjestelmään seurannan helpottamiseksi. Kirjaukset tulee tehdä systemaattisesti sisältäen arvioinnit sairauden työhön liittyvyydestä ja vaikutuksesta työkykyyn. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka työterveyslääkärit ja työterveyshoitajat kirjaavat potilastietojärjestelmiin arvioinnit sairauden työhön liittyvyydestä ja vaikutuksesta työkykyyn. Sähköinen kysely lähetettiin työterveyslääkäreille ja työterveyshoitajille vuonna 2017 ja siihen vastasi 295 henkilöä. Tulokset osoittivat, että suurella osalla vastaajista sairauden työhön liittyvyys ja vaikutus työkykyyn arviointien kirjaaminen potilastietojärjestelmään oli pakotettu toiminto. Työterveyslääkäreille pakotettu toiminto näytti olevan yleisempää kuin työterveyshoitajille. Moni vastaajista ilmoitti kirjaavansa arvioinnin käyttäen potilastietojärjestelmässä olevan valmiin luokituksen oletusvalintaa, kuten ”ei arvioitu” -valintaa. Työterveyshuollon erikoislääkäreitä ja erikoistuvia yleisempää tämä oli työterveyshuollossa työskentelevien yleislääkäreiden keskuudessa. Yhtenäinen tapa kirjata sairauden työhön liittyvyyttä ja vaikutusta työkykyyn edistää potilaan työkykyriskien tunnistamista. Kun tieto sairauden työhön liittyvyydestä ja työkyvystä tallennetaan yhteneväisesti potilaskertomukseen, hyödyttää tämä myös työterveyshuollon toteuttamaa ehkäisevää työtä ja työkyvyn tukemista. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta olevan kehitettävää sekä eri potilastietojärjestelmien kirjaamisrakenteissa että työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien kirjaamistavoissa